Olin kesän ajan etelässä. En päässyt kirjoittamaan päiväkirjaani koska en jaksanut. Etelä sankin tulee. Ei Täällä Ehi Laatia Ääni/kirjoja. =E.T.E.L.Ä..
Astuin tänään ensimmäistä kertaa tassuillani moskovan kylmille kaduille monene kuukauteen. Tuhka oli jo osittain peseytynyt pois. Rankka sateet olivat tuoneet toivoa samalla tavalla, kuin elävältä hautautuneen eliön happivajauksesta johtuvan hyvänolontunteen tulo. Kuolema on silti varma, mutta se saattaa olla jopa jollain tavalla toivottavaa. Onnistuin ottamaan yöllä kuvan lentävästä korpista. Hetkeä myöhemmin korppi oli repussani odottamassa nuotion lämpöä. Kaikki vanhat piilopaikkani ovat vielä tallessa. Tänään yövyn rakkaassa leirinuotion talossa. Sen ikkunat ovat tummuneet mustaksi myös sisäpuolelta, joten ylimääräisten valonlähteiden luominen pimeydessä on turvallista.
Miumiu kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti