Tämä teksti sisältää voimakkaita kohtauksia jotka
Tuhka oli peittänyt kaiken. Harmaan sävyinen maisema avautui puiden palaessa ainoana valonlähteenä. Edes päivällä auringon valo ei läpäissyt taivaalla olevaa tuhka kerrosta. Pimeys vallitsi. Kaikki värit olivat kuolleet. Islannissa tulivuoren purkauksessa ilmakehään noussut tuhka ei ollut vähentynyt, vaan oli levittäytynyt ympäri maailmaa, pimentäen auringon. Kaikki elämä oli kuollut, vain muutamat ihmiset jaksoivat taistella karussa maailmassa. Tuhkaan painautui kengän jälkiä kaasunaamareihin pukeutuneiden ihmisten pitkävartisista kengistä. Heillä oli kiire, sillä he olivat perässä. Mustilla hevosilla ratsasti 8 mustiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa. Hevosten silmät hehkuivat punaisina ja hahmojen kasvoja ei näkynyt. Harvat olivat nähneet ratsastajat, mutta niistä liikkui huhuja. Yhdellä hahmoista oli iso metallinen viikate, jonka terä oli värjäytynyt verestä. Tuo veri ei koskaan kuivunut, vaan ikään kuin viikate itsessään vuosi verta. Tuota hahmoa kutsuttiin nimellä Kuolema. Hahmot ratsastivat ja teurastivat ihmisiä, niin naisia kuin lapsiakin. He eivät koskaan levänneet, vaan aina etsivät elämää tuhottavaksi. Ihmisjoukko kulki liekkimereksi nimetyn järven ohi. Järven pinnalla paloi aina. Liekki meri velloi hypnoottisesti ja valaisi lähellä olevaa metsää. Joukko näki tummat hahmot järven toisella puolella. Heillä oli kiire, sillä ratsastajat liikkuivat nopeasti. Eräs poika katsoi taakseen ja näki yhden ratsastajista laskeutuvan hevosensa selästä. Hahmo kulki kohti järveä ja pojasta tuntui siltä että hahmo katsoi suoraan häntä silmiin. Hahmo alkoi riisua kaapuaan. Sen alta paljastui jotain epämääräistä mustaa. Kaapu tippui maahan ja joukko pikimustia korppia nousi lentoon. Korpit kirkuivat ja lensivät heidän yläpuolellaan. Poika tunsi polttavaa kipua mahassaan ja kädessään. Hänen olka päästään tuli jotain nestettä. Se maistui raudalle. Verta. Hän vuosi. He olivat jo kaukana liekkimeren valaisevasta leimusta ja hämärästä erottui liikettä. He juoksivat kunnes oli pilkkopimeää. He pysähtyivät ja kuulivat siipien kahinaa. Osa ihmisistä alkoi huutaa tuskissaan ja poika tunsi taas polttavaa kipua, mutta nyt jalassaan. Hän lähti juoksemaan pois korppien kynsistä ja kuuli takanaan huutoa ja kirkumista. Poika juoksi välittämättä vihlovasta kivusta jalassa. Eteen ilmestyi kaksi punaista pistettä ja poika pysähtyi pelon kangistamana. Kylmät väreet kulkivat pojan selkä rankaa pitkin ja hän tunsi lamaantuvansa. Hän kuuli ohuen metallin resonoivan. Kirkas valo sokaisi pojan. Taivaalla tuhka kerrokseen oli tullut reikä, josta paistoi valo suoraan pojan kasvoihin. Jyskyttävä äänen paine tuntui pojan korvissa ja hän näki punaisen hehkun taivaalla, repeämän veressä. Valo liikkui ja kuului eräänlaista rätinää ja vinkunaa. Maa tärisi ja taivaasta satoi palavia kiviä kohti ratsastajia. Hän tajusi, ettei tuo ollut auringon valoa, vaan hänen yläpuolellaan lensi helikopteri. Hänen eteensä tippui köysi, josta hän tarrasi kiinni. Ääni voimistui ja taivaalta sataneet kivet osittuivat hylsyiksi. Konekivääri tulitti ratsastajia, mutta hahmot katosivat pimeyteen. Raavaan miehen käsi tarrasi pojan käsivarteen ja nosti hänet helikopterin sisälle. Mies oli pukeutunut maastokuvioiseen pukuun. Poika istahti naisen viereen, jolla oli myös samanlainen maastopuku. Pojan kasvoille roiskui verta korpin repiessä naiselta silmän päästä. Mies tarrasi korppiin kiinni ja murskasi sen lyömällä lattiaan. Helikopteriin lensi korppi parvi ja hetken kaikki oli taas mustaa. Mies otti hätäsoihdun ja puukon toiseen käteensä yrittäen tappaa korppeja. Korpeista muuttui epämääräinen musta möykky, jonka päälle ilmestyi musta kaapu. Pojan päälle roiskui lisää verta suuren miekan halkaistessa maastopukuisen miehen keskeltä poikki. Lentäjä otti rynnäkkökiväärinsä ja ampui hahmon selkään kokolippaan. Hahmo kääntyi ja ojensi kättään lentäjää kohti. Musta käsi paljastui kaavun alta ja käsi syttyi palamaan vihreänä liekkinä. Hahmo tarrasi lentäjän naamasta kiinni ja hänen kasvonsa mustuivat. Hiukset harmaantuivat ja mies vanheni monia vuosia jo kuolleena olleen näköiseksi. Lopuksi mies lensi tuhkana ulos helikopterista, joka nyt kieppui hallitsemattomana ilmassa. Se lähestyi maata ja muutamaa metriä ennen törmäystä kopteri pysähtyi. Pellit repeytyivät ja helikopteri hajosi palasiksi. Poika näki kopterin leijuvan pieninä palasina heidän ympärillään. Kerosiini syttyi palamaan heidän ympärillään, osittain ilmassa ja osittain maassa polttaen läheisten puitten oksia. Pojan jalat koskettivat maata ja tuon tumman hahmon kädet kohosivat ja nopealla liikkeellä hahmon sormet kääntyivät osoittamaan poikaa. Ilmassa leijuvat metallin palaset uppoutuivat pojan ruumiiseen ja muutaman sekunnin kuluttua poika oli silpoutunut palasiksi. Tumma hahmo katsoi ylöspäin ja muuttui korppi parveksi lentäen pois.
Miumiu kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti