Painajainen

Heräsin äskön painajaiseen. Taustalla soi tuttu kappale . Lisään uneni kerrontamuodossa päiväkirjaani.

Hahmo katseli ulos syksyiseen maisemaan, jossa päiväkodin pihalla olevat lapset leikkivät. Hymy hiipi hänen kasvoilleen, kun pieni polven korkuinen ihmislapsi istahti kura lätäkköön. kuuma kahvin tuoksu oli vallannut huoneen ja hän otti hörpyn vastakeitetystä kahvistaan. Keittiön pöydällä oleva leipä oli päällystetty kurkkuviipaleilla ja aamulehden päälle roiskunut kahvi oli jo ehtinyt kuivua. Huone oli vähän sotkuinen, eikä tiskipöydällä ollut kuin yksi lautanen eilisen pasta aterian jäljiltä. Ikkunalaudalla oleva lahjaksi saatu kaktus, jonka hän oli nimennyt Hermanniksi, näytti yksinäiseltä. Hän ei raaskinut silitellä Hermannia piikkikään olemuksen takia, mutta puheli. Hermanni oli ainoa jolle hän saattoi puhua. Hermanni kuunteli ja ymmärsi. Se ei koskaan haukkunut tai mollannut. Hermanni oli hänen ainoa ystävä. Kahvi oli juotu ja oli aika lähteä. Hän puki mustan villakangas takkinsa päälle ja laittoi kengät jalkaan. Avaimet, lompakko ja kännykkä oli mukana. Ulkona tuoksui läheisen leipomon vasta leivottu leipä. Puiden lehdet tippuivat tuulen puuskien mukana maahan. Puiden välistä näkyvä lampi näytti sysi mustalta auringon jo laskiessa ruskaisen metsän taakse. Hän saapui rautatieasemalle, jossa kiireiset ihmiset puhuivat puhelimeensa ja juoksivat. Hän kaivoi kolikon taskustaan ja laittoi sen vessan oveen. Vessa oli likainen ja siellä haisi definiointi aineen peittämä uloste. Valo oli kirkas ja sattui silmiin. Hän sulki vessan kannen ja istahti kaivaen taskustaan s-marketin muovi kassin. Hän laittoi muovi kassin päähänsä ja teippasi ilmastointi teipillä kaulansa tiiviisti kiinni. Kuraista 4 -vuotiasta lasta tultiin hakemaan päiväkodista. Päivällä vahingossa kuralätäkköön istahtanut lapsi oli innoissaan päästessään kotiin. Häneltä riisuttiin kuravaatteet ja hän juoksi iloisesti keittiöön, mutta äiti ei ollut siellä. Lapsi nousi tuolille ja käänsi katseensa kohti ikkunaa sanoen" hevmanni, mittä äiti on?".

Unien tulkinta kirjan mukaan, jonka vaihdoin viime vuonna askilliseen vanhentuneita nompparellejä, minulla on selvittämättömiä asioita äitini kanssa ja pelkään hylätyksi tuloa tyypillisen vesimiehen mukaan. Erittäin kummallinen tulkina, sillä ilmaannuin yksin maailmaan ja siitä asti olen taistellut suurempaa pahuutta vastaan. En vanhempiani, vaan maailmaa, joka yrittää tappaa minut. Yritän unohtaa uneni ja koittaa nukkua. Huomenna on iso päivä. Kuten viime viikosta muistat, rakaspäiväkirjani, turkkiini ilmestyneen valkoisen täplän, jonka nimeksi annoin onnistuneesti "täplis", huomasin pettymyksekseni  olevan vain samaa tuhkaa, mitä luulin samanapäivänä jauhoiksi.

MiuMiu kuittaa